Mankiw, N. G.: Principles of Economics, luku 1 (Ten Principles of Economics) – niukkuus, vaihtoehtoiskustannus ja rajallinen ajattelu
Taloustiede tutkii, miten ihmiset, yritykset ja yhteiskunnat käyttävät niukkoja voimavaroja tarpeidensa tyydyttämiseen. Lähes jokainen valintakoe F:n taloustehtävä palautuu lopulta tämän luvun ajatuksiin: mitä vaihtoehtoja on, mitä kukin maksaa ja mistä joudutaan luopumaan.
Niukkuus pakottaa valitsemaan
Niukkuus tarkoittaa, että voimavaroja (aikaa, rahaa, työtä, raaka-aineita) on vähemmän kuin mitä niillä haluttaisiin tehdä. Niukkuus ei tarkoita köyhyyttä: myös miljonäärin vuorokaudessa on vain 24 tuntia, ja myös rikkaan valtion budjetissa jokainen euro voidaan käyttää vain kerran.
Koska kaikkea ei voi saada, on valittava. Jokaisella valinnalla on hintansa, vaikka siitä ei maksettaisi rahaa. Taloustieteen keskeinen kysymys onkin: mistä luovun, kun valitsen tämän?
Tuotannontekijät
Hyödykkeitä tuotetaan tuotannontekijöillä. Perinteisesti niitä on kolme tai neljä:
Tuotannontekijä
Esimerkki
Korvaus omistajalle
Työ
ihmisten työpanos ja osaaminen
palkka
Pääoma
koneet, rakennukset, ohjelmistot
korko, voitto, vuokra
Luonnonvarat (maa)
metsä, malmit, vesi, maa-alue
vuokra (korvaus maasta)
Yrittäjyys
riskin ottaminen ja tuotannon organisointi
voitto
Nykyään puhutaan usein myös osaamisesta (inhimillinen pääoma) ja teknologiasta, jotka ratkaisevat, kuinka paljon samoilla panoksilla saadaan aikaan. Tätä kutsutaan tuottavuudeksi.
Hyödykkeet
Hyödyke on mikä tahansa tavara tai palvelu, joka tyydyttää tarpeita. Kokeessa vastaan tulevat erityisesti nämä jaottelut:
Vapaa hyödyke (esim. ilma) ei ole niukka, joten sillä ei ole hintaa. Taloudellinen hyödyke on niukka.
Kulutushyödyke käytetään kulutukseen, tuotantohyödyke (esim. kone) uuden tuotannon tekemiseen.
Yksityishyödykkeen käyttö on kilpailevaa (sama leipä ei ruoki kahta) ja muut voidaan sulkea käytön ulkopuolelle. Julkishyödykkeen (esim. maanpuolustus, majakka) käyttö ei kilpaile eikä ketään voi helposti sulkea pois. Tähän palataan luvussa markkinoiden epäonnistumisesta.
Vaihtoehtoiskustannus
Vaihtoehtoiskustannus on sen parhaan vaihtoehdon arvo, josta valinnan takia luovutaan. Se on taloustieteen tärkein kustannuskäsite, koska se kattaa myös rahan, jota ei saada.
Lähettinä työskentelevä Sanni ansaitsee 120 euroa päivässä. Hänelle tarjotaan koko päivän kestävää koulutusta, jonka osallistumismaksu on 80 euroa. Koulutuspäivänä hän ei voi tehdä töitä. Mikä on koulutuspäivän vaihtoehtoiskustannus?
›Näytä ratkaisu
Sanni maksaa koulutuksesta 80 euroa ja menettää päivän palkan 120 euroa:
80+120=200euroa
Koulutuspäivän vaihtoehtoiskustannus on 200 euroa. Koulutus kannattaa vain, jos Sanni arvioi siitä saatavan hyödyn (esim. tulevan palkankorotuksen) vähintään tämän suuruiseksi.
Ajankäyttö on myös valinta
Työn ja vapaa-ajan välinen valinta on klassinen vaihtoehtoiskustannus: tunnin vapaa-ajan hinta on tunnin palkka, josta luovutaan.
Esimerkki 2: Palkankorotus ja työaika
Aino tekee töitä 12 euron tuntipalkalla 40 tuntia viikossa. Hän saa 20 %:n korotuksen tuntipalkkaansa, mutta päättää pitää viikkoansionsa ennallaan ja lyhentää työaikaansa. Kuinka paljon työaika lyhenee tunteina ja prosentteina?
›Näytä ratkaisu
Viikkoansio ennen: 12⋅40=480 euroa. Uusi tuntipalkka: 12⋅1,2=14,40 euroa.
Sama ansio uudella palkalla: 480/14,40≈33,33 tuntia.
Työaika lyhenee noin 6,67 tuntia, eli prosentteina
4040−33,33≈16,7%.
Huomaa, että 20 %:n palkankorotus ei lyhennä työaikaa 20 %. Uusi työaika on 40/1,2, joten lyhennys on 1−1/1,2≈16,7%.
Uponneet kustannukset
Uponnut kustannus on jo maksettu, eikä sitä saa takaisin valitsi mitä tahansa. Järkevässä päätöksessä se jätetään huomiotta. Jos olet maksanut 15 euroa elokuvalipusta ja elokuva on huono, lipun hinta ei ole syy jäädä katsomaan: raha on mennyt joka tapauksessa. Ratkaisevaa on vain se, onko loppuelokuvan katsominen parempi kuin paras muu tapa käyttää seuraava tunti.
Rajallinen ajattelu
Taloustieteessä päätöksiä tarkastellaan usein rajalla: kannattaako tehdä yksi yksikkö lisää? Lisäyksikön tuoma lisähyöty on rajahyöty ja sen aiheuttama lisäkustannus rajakustannus. Toimintaa kannattaa lisätä niin kauan kuin rajahyöty on vähintään rajakustannuksen suuruinen. Tämä periaate toistuu yrityksen tuotantopäätöksissä, kuluttajan valinnoissa ja ympäristöpolitiikassa.
Mikro- ja makrotaloustiede
Mikrotaloustiede tutkii yksittäisiä toimijoita ja markkinoita: kotitalouden kulutusvalintoja, yrityksen hinnoittelua, yhden toimialan kilpailua.
Makrotaloustiede tutkii kansantaloutta kokonaisuutena: bruttokansantuotetta, työttömyyttä, inflaatiota, julkista taloutta ja talouspolitiikkaa.
Esimerkiksi "Miten bensiinin hinnan nousu vaikuttaa autoiluun?" on mikrotaloustieteen kysymys, ja "Miten EKP:n koronnosto vaikuttaa euroalueen inflaatioon?" makrotaloustieteen kysymys.
Talouden toimijat
Kansantaloudessa on viisi päätoimijaa, jotka esitellään tarkemmin kiertokulkumallin luvussa:
Kotitaloudet tarjoavat työtä ja kuluttavat.
Yritykset tuottavat hyödykkeitä ja ostavat tuotannontekijöitä.
Julkinen sektori (valtio, kunnat, hyvinvointialueet, sosiaaliturvarahastot) kerää veroja ja tuottaa palveluja.
Rahoituslaitokset välittävät säästöt lainoiksi.
Ulkomaat ostavat vientiämme ja myyvät tuontia.
Taloutta koskeva tieto: mallit ja väitteet
Taloustiede käyttää malleja, eli yksinkertaistettuja kuvauksia todellisuudesta. Malli jättää tarkoituksella pois yksityiskohtia, jotta olennainen syy-seuraussuhde näkyisi. Usein oletetaan ceteris paribus eli "muiden tekijöiden pysyessä ennallaan". Kun koetehtävässä lukee "kun muut tekijät pysyvät ennallaan", tehtävä pyytää juuri tällaista mallipäättelyä.
Positiivinen ja normatiivinen väite
Positiivinen väite kuvaa, miten asiat ovat tai olisivat. Sen voi periaatteessa tarkistaa tiedolla. "Arvonlisäveron korotus nostaa kuluttajahintoja."
Normatiivinen väite kertoo, miten asioiden pitäisi olla. Se perustuu arvoihin. "Ruoan arvonlisäveroa pitäisi laskea."
Korrelaatio ei ole syy-yhteys
Kaksi asiaa voi vaihdella yhdessä (korrelaatio), vaikka toinen ei aiheuttaisi toista. Taustalla voi olla kolmas tekijä: jäätelön myynti ja hukkumiset lisääntyvät kesällä, mutta molempien syy on lämmin sää. Syy-yhteys voi myös kulkea toiseen suuntaan kuin luullaan. Tähän eroon palataan tilastojen luvussa, ja se on kokeen aineistotehtävien suosikkiansa.